Maailman toisella puolen

Maanantaina starttas taas uus viikko käyntiin täällä. Päivät ja tunnit vierähtää tosi nopeesti täällä, kunhan pitää ittensä kiireisenä kokoajan. Ja eikä noiden hostlapsien kans oikeen oo muutaku kiireinen kokoajan! 

Training schoolilla olin yhden Sofian ja Franzin kanssa samassa huoneessa, molemmat Saksasta. Molemmat myös lens mun kans samalla lennolla tänne Seattleen. Sofia asuu Bellevuessa ja Franzi asuu sitten Seattlen keskustan lähettyvillä. Lähdin lauantaina Sofian kanssa Bellevue squareen hengailemaan ja syömään dinneriä. Ostettiin myös Sofian kans tosi söpöt cupcaket.. ne oli niin suloset. 

Käytiin cheesecake factoryssa syömässä, oli ihan pakko! Se ruoka oli niin nannaa että mentiin sitte toisenkin kerran sinne vielä täl viikolla.. hups. 

Sunnuntaina illalla vietettiin Annan läksiäis dinneriä Seattlessa. Syötiin italialaisessa paikassa (en muista nimeä) , jossa tilattiin pöytään 3-4 ruokalajia. Esim lasagnea, spaghettia tms ja se yks annos oli sen kokonen, että siitä jaettiin kaikille vähän. Jokainen sai maistaa kaikkea! 

Maanantaina vietettiin vikaa päivää yhdessä, niin että Anna oli meidän kanssa. Vietiin pojat aamul legocampille yhdessä ja legocampin jälkeen jäätiin läheiselle puistolle leikkimään. 

Maanantaina illalla sanoin heipat Annalle ja toivotin hyvää travel monthia. Illalla lähdin Bellevueen uudestaan Sofian kanssa. Mukaan tarttui vain muutama kassi. Ja yks hyvännäkönen mies myös, Hollisterin kassissa. 

Tiistai olikin sitten mun ensimmäinen työpäivä ihan yksin. Ruokin pojat aamulla ja sitten suunnattiin legocampille. Campin jälkeen ajettiin kotiin syömään lunchia ja laittamaan pojille aurinkorasvaa, koska ne palaa todella helposti. Sitten lähdettiin leikkipuistoon muutamaksi tunniksi. 

Kun tultiin leikkipuistosta kotiin niin tein pojille vähän dinneriä, pesin pyykkiä ja siivosin kotia. Ei ollut mitään sen erikoisempaa tekemistä niin leikittiin poikien kanssa kotona ja piirreltiin vähän. Pojat piirs mulle tosi hienot sellaset navyn alukset. 

Tänään sama aamurutiini, pojille aamupalaa ja lähdettiin siinä puol 9 ajelemaan campille. Hain pojat 12 ja jäätiin siihen leikkikentälle hetkeksi. Tultiin kotiin, syötiin lunchia ja lähdettiin läheiselle leikkikentälle. Otettiin mukaan jalkapallo ja amerikkalainen jalkapallo, jotta pojilla olis muutakin tekemistä kun vaan kiipeillä ja laskea liukumäkeä. Leikkikentälle sattu samaan aikaan myös yks australialainen auppari ihan tuost kävelymatkan päästä. Siinä meidän hostlapset pelas jalkapalloa yhdessä, kun me vähän jutskailtiin yleisesti aupparin arjesta. Me suunniteltiin ens viikolle jonkun sortin playdate jutskaa. Sain taas uuden kaverin jonka kans voin tappaa täällä aikaa iltasin!

Jalkapallon pelailun jälkeen tultiin kotiin, tein pojille dinneriä ja söin itse myös. Mentiin poikien kanssa kuudeksi jalkapallo kentälle, kun pojilla oli socceri harkat siellä.

Nyt vaan pötköttelen sängyllä ja mietiskelen mitä kaikkea voisin kertoa ja kirjoittaa. Muutamia muutoksia oon kyllä jo huomannut itsessäni ja niitä on pakko vähän tähän listailla.

Täällä noi kotihommat ei tunnu niin rankoilta, kuten oman huoneen siistinä pitäminen, imuroiminen, pölyjen pyyhkiminen, tiskikoneen täyttäminen & tyhjentäminen, tiskaaminen jne jne. Kotona Suomessa mun huone oli aina kun pommin jäljiltä, täällä mä voin jopa löytää tavaroita ja vaatteita mun huoneesta. Suomessa mun huone oli kyllä hallittu kaaos mun mielestä, mut ei mamin. Täällä mä alan automaattisest laittamaa astioit tiskikoneeseen, pyyhin pöytii alvariinsa, imuroin, nostelen jopa tyynyi takasin sohville ja asettelen ne nätisti, 5 minuuttia ja ne on taas lattialla. Alan muistuttamaan mun äitiä. Nyt mä sen huomaan, eikä se oo ollenkaa paha juttu. Täällä mä kyyristelen lattialla kun imuroin mini imurilla koiran karvapalloja nurkista. Putsaan jopa astianpesukoneen ovea, vai mikä lie se nyt onkaan. Toivon että oon yhtä tomera siivoomaan kun meen takasin Suomeen. 

Syön nykyään aamupalaa täällä.. mikä on ihme. Koska aina kun lähin kouluun ja heräsin aamulla niin ei syönyt varmaan ikinä. En oo tottunu syömään aamusin, mua oksetti ajatus aamul syömisest.. eikä oo ikinä ollukkaan aamulla nälkä ku on johonki lähtenny. Mut täällä tuntuu kun mun rytmi ja kaikki olis muuttunu. Iltasin kun käyn nukkumaan oon niin väsyny kun olla ja voin. Aamul kun herään kello 7 oon täysin pirteä. Illal nukahan joskus 10-11 aikaan. Eli saan mahtavat yöunet! 

En ole ehtinyt potea koti-ikävää vielä. Kun täällä pitää itsensä kiireisenä niin ei paljon ehdi kaipailla Suomea. Tottakai mulla on ikävä mun perhettä, lähisukulaisia ja parasta kaveria. Perheessä lähinnä se että kuulen äidin huutoa joka päivä huoneen siivomisesta, pyykkien hakemisesta koiran häkin päältä, mut nyt mä ikävöin sitä kun kukaan ei huuda mulle. Ja se että näät että sun perheellä on kaikki hyvin, ne hymyt ja ne katseet. Mut mä tiedän sen, että se on aina mun oma perhe, joka oottaa mua Suomessa ja on aina mua varten. Sama koskee mun parasta kaveria. Onhan se täysin eriasia jutella skypessä kun face 2 face. Mut tiedän senkin et voin millon vaan laittaa viestiä tms jos on joku huonosti. Mä en halua turhaan murehtia enkä ikävöidä Suomeen, koska tää on nyt mun vuosi. Mun on aika kasvaa henkisesti ja oppia itestäni uusia asioita tän vuoden aikana. Käydä eri osavaltioissa ja oppia englantia kunnolla. Sitä mä haluan tältä vuodelta. En pistäis vastaan, jos elämän rakkaus löytyis täältä, haha. Mut sillon tää kokemus ei olis enää once in a lifetime juttu. Katsotaan nyt mihin suuntaan tämä elämä tästä lähtee menemään, kirjottelen loppuviikosta vielä sitten varmaan sunnuntaina!