I'm latching on to you

Uus viikko alotettu, ja nyt on jo keskiviikko! Just tulin poikien socceri harkoist kotiin. Nyt pötköttelen shower freshinä sängyllä. Nyt nää päivät tuntuu paljon rankemmilta kun pojil ei ole ollenkaa camppia. Eli pitää keksiä jotain tekemistä jo heti aamusta. Normaalisti oisin vienny ne aamu 9 campille, ja hakennu 12. Mut kyllä me ollaan pärjätty ilmankin. 

Viime viikonloppu meni oikeestaan vaan hengaillessa. Paitsi kävin ekaa kertaa Seattlen keskustassa. Ajettii Sofian kans Mercer Islandille auto ja otettiin siitä bussi Seattlen keskustaan. Kun astu bussista ulos, pysty oikein haistamaan sen pilven hajun. Niin! Washingtonin osavaltiossa saa polttaa pilveä laillisesti jos olet 21-vuotias. Ja se pilven haju pöllähti melkeen heti nenään kun astu bussista ulos, huhhuh. Noh taisteltii ittemme johonkii kauppakeskukseen kun yritettiin etsiä frozen yogurt paikkaa. Istahdettii penkeille hetkeks istumaan ja yritettii ettii google mapsin kautta jotain reittii lähimpää frozen yogurt paikkaan. Sit yhtäkkiä meiän seuraan pöllähti 2 tummaihosta miestä. Ne tuli vaan istumaan siihen, kätteli, esitteli ittensä. Mun ilme oli siinä kohtaa.. wtf is happening? Naureskeltii vaa Sofian kans niille.. oli aika ilkeest tehty. Mut esittelin itteni kuitenkii asiallisesti kerroin nimeni jne. Sit aina perus selitykset että ollaan auppareita, oon Suomesta ja toinen Saksasta ja ollaan tääl vuoden verran blaablaa. Tekis mieli kirjottaa otsaan noi kaikki niin ei tarvis selittää kaikille erikseen haha. Mut ne miehet kyseli meilt et mitä meinataa tehdä, ni kerroin et etitää frozen yogurt paikkaa, niin ne herrasmiehinä etsi meille netist lähimmän paikan ja lähti saattaa meit sinne. Sitä paikkaa ei ikinä löytynny.. hahah. Sit me hylättiin ne jonkun tunnin ettisimisen jälkeen ja mentiin johonki smoothie paikkaan. Toinen jätkä anto Sofialle numerons, mut mä juoksin karkuun sitä toista jätkää siel kauppakeskukses. Eikä muuten saannu kiinni! Sit siitä jatkettiin vaan kiertelyä Seattlessa! 

Otin salakuvan, hahaha! 

Seattle kierroksen jälkeen menin kotiin Sofian kautta. Ja illalla oltiin yhdessä tyttöjen kans tääl Snoqualmiessa. Luultiin et oltais ehitty frozen yogurtti paikkaan, mut ei. Lähdettiin Issaquaan tohon lähelle, siellä oli taivaallinen paikka mist sai jätskiä ja froijaa. Nam! 

Sunnuntaina kun heräsin, niin skypettelin kotiin ja löhösin loppu päivän sängyssä katellen leffoja ja sarjoja. Täydellinen sunnuntai, haha. 

Maanantai alko taas normaalisti viikonlopun jälkeen. Ei me olla mitään erikoista poiken kans tehty. Käyty leikkipuistoissa ja altaalla. Ei mitään sen erityisempää. Latasen tähän alle vaan kuvia tästä viikosta poikien kanssa! 

Yritin ottaa tarkkaa kuvaa hyvännäkösestä life guardista, en onnistinnu ihan täysin.. 

Tässä D:n ikioma ottama selfie, haha! 

Ja niin, multa on pyydetty kuvia mun kodista ja mun huoneesta! Vaivauduin tänään ottamaan kuvan talosta ulkopuolelta, ja muutaman mun huoneesta. Mulla on siis oma kylpyhuone myös, mutta pojat tai vanhemmat käyttää sitä joskus, esim aamulla ennen töihin lähtöä. 

Eipä mulla tässä nyt mitään sen erityisempää sanottavaa ole. Vielä kun jaksais torstain ja perjantain, oon nyt jo voiton puolella! Eikä tää oikeestaan tunnu edes työltä. Hauskaa tämä on! Välil rankkaa, mut kyllä se siit haha. Huomen mennään Carolinin kans ulkoilma elokuviin. Eli mukaan pitää ottaa joku lakana, viltti minkä pääl voi istua, syömistä, juomista. Ulkoilma elokuvateatteri on tos läheises puistossa. Sinne on tuotu jätti iso ruutu. Jänskää! Kirjottelen varmaan sunnuntaina sitte vähä viikonlopusta, jännä viikonloppu tulossa, ihan näin btw ;) Kuulumisiin! 

Maailman toisella puolen

Maanantaina starttas taas uus viikko käyntiin täällä. Päivät ja tunnit vierähtää tosi nopeesti täällä, kunhan pitää ittensä kiireisenä kokoajan. Ja eikä noiden hostlapsien kans oikeen oo muutaku kiireinen kokoajan! 

Training schoolilla olin yhden Sofian ja Franzin kanssa samassa huoneessa, molemmat Saksasta. Molemmat myös lens mun kans samalla lennolla tänne Seattleen. Sofia asuu Bellevuessa ja Franzi asuu sitten Seattlen keskustan lähettyvillä. Lähdin lauantaina Sofian kanssa Bellevue squareen hengailemaan ja syömään dinneriä. Ostettiin myös Sofian kans tosi söpöt cupcaket.. ne oli niin suloset. 

Käytiin cheesecake factoryssa syömässä, oli ihan pakko! Se ruoka oli niin nannaa että mentiin sitte toisenkin kerran sinne vielä täl viikolla.. hups. 

Sunnuntaina illalla vietettiin Annan läksiäis dinneriä Seattlessa. Syötiin italialaisessa paikassa (en muista nimeä) , jossa tilattiin pöytään 3-4 ruokalajia. Esim lasagnea, spaghettia tms ja se yks annos oli sen kokonen, että siitä jaettiin kaikille vähän. Jokainen sai maistaa kaikkea! 

Maanantaina vietettiin vikaa päivää yhdessä, niin että Anna oli meidän kanssa. Vietiin pojat aamul legocampille yhdessä ja legocampin jälkeen jäätiin läheiselle puistolle leikkimään. 

Maanantaina illalla sanoin heipat Annalle ja toivotin hyvää travel monthia. Illalla lähdin Bellevueen uudestaan Sofian kanssa. Mukaan tarttui vain muutama kassi. Ja yks hyvännäkönen mies myös, Hollisterin kassissa. 

Tiistai olikin sitten mun ensimmäinen työpäivä ihan yksin. Ruokin pojat aamulla ja sitten suunnattiin legocampille. Campin jälkeen ajettiin kotiin syömään lunchia ja laittamaan pojille aurinkorasvaa, koska ne palaa todella helposti. Sitten lähdettiin leikkipuistoon muutamaksi tunniksi. 

Kun tultiin leikkipuistosta kotiin niin tein pojille vähän dinneriä, pesin pyykkiä ja siivosin kotia. Ei ollut mitään sen erikoisempaa tekemistä niin leikittiin poikien kanssa kotona ja piirreltiin vähän. Pojat piirs mulle tosi hienot sellaset navyn alukset. 

Tänään sama aamurutiini, pojille aamupalaa ja lähdettiin siinä puol 9 ajelemaan campille. Hain pojat 12 ja jäätiin siihen leikkikentälle hetkeksi. Tultiin kotiin, syötiin lunchia ja lähdettiin läheiselle leikkikentälle. Otettiin mukaan jalkapallo ja amerikkalainen jalkapallo, jotta pojilla olis muutakin tekemistä kun vaan kiipeillä ja laskea liukumäkeä. Leikkikentälle sattu samaan aikaan myös yks australialainen auppari ihan tuost kävelymatkan päästä. Siinä meidän hostlapset pelas jalkapalloa yhdessä, kun me vähän jutskailtiin yleisesti aupparin arjesta. Me suunniteltiin ens viikolle jonkun sortin playdate jutskaa. Sain taas uuden kaverin jonka kans voin tappaa täällä aikaa iltasin!

Jalkapallon pelailun jälkeen tultiin kotiin, tein pojille dinneriä ja söin itse myös. Mentiin poikien kanssa kuudeksi jalkapallo kentälle, kun pojilla oli socceri harkat siellä.

Nyt vaan pötköttelen sängyllä ja mietiskelen mitä kaikkea voisin kertoa ja kirjoittaa. Muutamia muutoksia oon kyllä jo huomannut itsessäni ja niitä on pakko vähän tähän listailla.

Täällä noi kotihommat ei tunnu niin rankoilta, kuten oman huoneen siistinä pitäminen, imuroiminen, pölyjen pyyhkiminen, tiskikoneen täyttäminen & tyhjentäminen, tiskaaminen jne jne. Kotona Suomessa mun huone oli aina kun pommin jäljiltä, täällä mä voin jopa löytää tavaroita ja vaatteita mun huoneesta. Suomessa mun huone oli kyllä hallittu kaaos mun mielestä, mut ei mamin. Täällä mä alan automaattisest laittamaa astioit tiskikoneeseen, pyyhin pöytii alvariinsa, imuroin, nostelen jopa tyynyi takasin sohville ja asettelen ne nätisti, 5 minuuttia ja ne on taas lattialla. Alan muistuttamaan mun äitiä. Nyt mä sen huomaan, eikä se oo ollenkaa paha juttu. Täällä mä kyyristelen lattialla kun imuroin mini imurilla koiran karvapalloja nurkista. Putsaan jopa astianpesukoneen ovea, vai mikä lie se nyt onkaan. Toivon että oon yhtä tomera siivoomaan kun meen takasin Suomeen. 

Syön nykyään aamupalaa täällä.. mikä on ihme. Koska aina kun lähin kouluun ja heräsin aamulla niin ei syönyt varmaan ikinä. En oo tottunu syömään aamusin, mua oksetti ajatus aamul syömisest.. eikä oo ikinä ollukkaan aamulla nälkä ku on johonki lähtenny. Mut täällä tuntuu kun mun rytmi ja kaikki olis muuttunu. Iltasin kun käyn nukkumaan oon niin väsyny kun olla ja voin. Aamul kun herään kello 7 oon täysin pirteä. Illal nukahan joskus 10-11 aikaan. Eli saan mahtavat yöunet! 

En ole ehtinyt potea koti-ikävää vielä. Kun täällä pitää itsensä kiireisenä niin ei paljon ehdi kaipailla Suomea. Tottakai mulla on ikävä mun perhettä, lähisukulaisia ja parasta kaveria. Perheessä lähinnä se että kuulen äidin huutoa joka päivä huoneen siivomisesta, pyykkien hakemisesta koiran häkin päältä, mut nyt mä ikävöin sitä kun kukaan ei huuda mulle. Ja se että näät että sun perheellä on kaikki hyvin, ne hymyt ja ne katseet. Mut mä tiedän sen, että se on aina mun oma perhe, joka oottaa mua Suomessa ja on aina mua varten. Sama koskee mun parasta kaveria. Onhan se täysin eriasia jutella skypessä kun face 2 face. Mut tiedän senkin et voin millon vaan laittaa viestiä tms jos on joku huonosti. Mä en halua turhaan murehtia enkä ikävöidä Suomeen, koska tää on nyt mun vuosi. Mun on aika kasvaa henkisesti ja oppia itestäni uusia asioita tän vuoden aikana. Käydä eri osavaltioissa ja oppia englantia kunnolla. Sitä mä haluan tältä vuodelta. En pistäis vastaan, jos elämän rakkaus löytyis täältä, haha. Mut sillon tää kokemus ei olis enää once in a lifetime juttu. Katsotaan nyt mihin suuntaan tämä elämä tästä lähtee menemään, kirjottelen loppuviikosta vielä sitten varmaan sunnuntaina!