Koko viimeisen viikon aikana on ollu hirveen paljon muistettavaa, ostettavaa ja tehtävää. Oon osakseni ollu niin väsyksissä kaikesta mitä pitää muistaa hommata mukaan että nää viimiset 2 päivää on ollu yhtä sirkusta kotona. "Osta sitä ja osta tätä, muista se, muista tämä". Ja koska tämä lähtöhän ei vois muutenkin olla jo stressaavaa, nii tietenkin korvapeikko haluu kiusata ja piinata mua tärykalvontulehduksella. Kieltämättä hiukan pelottaa mennä lentokoneeseen, mut on mul sentään tärykalvoa puuduttavia ja rauhottavia korvatippoja koneeseen mukaan. Et toivottavast ne edes auttaa jotenkin.
Justiinsa lähettii ajelee Haminast Helsinki-Vantaan lentokentälle ja pakko myöntää et hyppäys tuntemattomaan pelottaa ja jännittää samaan aikaan. Ja se ajatus ikävän ja kyyneleiden määrästä lentokentällä, kun sanon heipat tärkeimmille ihmisille, niille jotka on aina ollu siinä kun on niitä tarvinnut, oikeena hetkenä. Mut tiedän sen, että oon aina tervetullut kotiin ja että mulla on täällä korvaamattomia ihmisiä. Ja onneks saan myös yhden tai jopa kaksi niistä moikkaamaan mua sinne jenkkeihin sitten myöhemmin!
Kirjottelen lisää jos ja kun saavun New Yorkiin ja saan toimivan nettiyhteyden!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti