First week in Snoqualmie

Nyt oon asunnu täällä Snoqualmiessa vasta viikon. Perheen entinen Au pairi on näyttäny mulle 5 päivän ajan et kuinka hommat hoituu, on kyllä tosi helppo jatkaa maanantaina tästä. Ja ollaan tultu Annan kans kyl hyvin toimeenkin! On kyllä tuntunu myös yllättävän hyvältä puhua vaan muiden keskellä suomea ja ymmärtää täysin mitä se toinen tarkottaa.

Ollaan puuhailtu vähän kaikenlaista tällä viikolla, lähinnä viety poikia basketball campille ja soccer harkkoihin. Viime viikonloppuna taiteiltiin poikien kans muovailuvahasta vihanneksia, pojat osas jopa enemmän vihanneksia kun minä.. hävetti siinä vaiheessa jonkin verran. Ollaan oltu myös leikkipuistoissa, lentsikka museossa ja altaalla. 

Pojat oli yllättävän kiinnostuneita lentsikoista ja avaruus jutuista. Kieltämättä ne avaruus jutut kyllä kiinnosti muakin. Jos mut olis viety 5-vuotiaana museoon katselemaan lentsikoita niin olis kyl ollu itkupotkuraivarien paikka. Tai no, taisin kyllä olla muutenkin siinä iässä vähän itkupotkuraivari. Ei siitä sen enempää kuitenkaan.. Olin tosi tyytyväinen poikiin ja niiden käytökseen siellä museossa! 

Vähän kaikenlaista on viikkoon mahtunut etten jaksa edes luetella kaikkea! Paitsi että pääsin ensimmäistä kertaa maistamaan frozen yogurttia! Sai valita erilaisia makuja ja sai testata niitä, ai että se oli hyvää, eikä kyllä maistunnu edes jogurtilta. Kait sen on tarkotus olla vähän terveellisempää kun jäätelö. Mut vielä kun sekaan lisätään karkkia, pähkinöitä jne muuta, niin ei se terveellist loppujen lopuks olekkaan..

Toissa päivänä käytiin shoppailemassa ja menihän sitä rahaakin kyllä. Rakastuin American eagle outfittersiin. Siel oli ihan taivaallisia farkkuja, joten ostankin täst eteenpäin sieltä farkut! Hostperhe oli ostanu mulle myös Seattle Seahawks paidan mikä on itse asiassa aika kiva, joten miksipäs en laittaisi sitä päälleni! Yritän opetella Seahawks faniksi tän vuoden aikana. 

Shoppailun jälkee mentiin Annan ja parin muun suomalaisen auppari tytön kans Cheesecake factoryyn. Siel oli herkullisen näkösiä juustokakkuja ja oli pakko sitte maistaa yhtä kakkua, hyvää se oli kieltämättä. Mut ehkä vähän ällö makeeta. Seuraavaks kun menen niin haluan kyllä testata myös ruokapuolta, hehe. 

Vasta täällä jenkeissä oon oppinu syömään aamupalaa. Herään aamulla puol 8 ja oon nälkänen jo sillon ku herään, mikä on erikoista. Harvemmin yläasteen ja lukion aikana söin aamupalan ennen kouluun lähtöä. Nykyään on pakko!

(Opin myös tekemään mikropuuroa, jeejee)

Tänään oltiin Annan ja poikien kanssa yhden tytön 6v. synttäreillä paikallisella uima-altaalla! Synttäreiden jälkeen mentiin hostäidin ja poikien kans syömään golf-clubille ja siitä sitten suoraan kotiin sänkyyn! 

Näkymä ruokapöydästä golfkentälle ja vuorille oli kyllä mahtava. Nyt voi käydä tyytyväisenä nukkumaan. Ihana viikko ollut takana, mut nyt onneks jo viikonloppu! Ens maanantaina alkaa virallisesti työt kun Anna lähtee kotia kohti travel monthin kautta. Kirjottelen taas ens viikolla, ellei viikonloppuna tapahu mitään jännää.. Kuulumisiin!

Seattle!

Saavuin kahden muun suomalaisen aupairin kans training schoolille maanantaina illalla. Lennettiin New Yorkkiin JFK kentälle, Lontoon Heathrown kautta. New Yorkissa meillä oli CC:n kuski vastassa ja mentiin bussilla kampukselle. 

Training schoolilla päivät oli tosi pitkiä koska aamupala alkoi jo 7, ja tunnit alkoi 8. Opiskelua taukoineen ja ruokailuineen 

kesti johonkin 6-8 asti illalla, joten aika rankka alkuviikko siis! 

Torstaina illalla meillä oli punaisen ristin koulutus ja New York-tour ja Top Of The Rock!! Hostvanhemmat oli maksannu mulle sellasen paketin mihin kuulu CC:n pinkki laukku, training school huppari, juomapullo, valokuvakehys, lahjakortti starbucksiin, lahjakortti johonki ruokapaikkaan, lippu New York tourille ja lippu Top Of the Rockiin! Olin niin onnellinen kun perhe oli maksannu mulle ton kaiken.

Kun lähdettiin training schoolilta perjantai aamulla, mentiin suoraan lentokentälle. Siellä venailtiin noin 6 tuntia lentoa. Onneksi lopulta päästiin lähtemään. Kaikkia jännitti hurjasti tavata isäntäperhe ensimmäistä kertaa. 

Selvisin rankasta viikosta training schoolilla ja saavuin eilen illalla perheeseen. Hostäiti oli mua kentällä vastassa ja kentältä ajettiin noin 30 minuuttia tähän kotosalle. Kävin melkeen heti illalla nukkumaan ku tänne pääsin, koska sain flunssan training schoolilla ja olin aika poikki lennosta muutenkin. Onneks hostvanhemmat sano, että saan nukkua niin pitkään kun haluan, että mun ei oo mikään pakko lähtä aamulla minneen jos olen ihan poikki. Heräsin kuitenkii jo joskus 8 aikaa ja lajittelin vaatteet vaatekaappiin ja järjestin loput tavarat laatikoihin, että sain matkalaukun tyhjäksi! 

Täällä hostperheessä on samaan aikaan hostäidin veli perheineen joten lähdettiin porukalla aamu 10-11 Seattlen stadionille "piknikille". Hostäiti sanoi että piknikillä syötäisiin ja leikittäisiin lasten kanssa, käsitin oikeasti että se olisi _pieni_ piknik.. 

Mä olin ihan järkyttyny ku mentiin sisälle stadioniin. Tämäkö muka "PIKNIK" ? Stadionissa oli niinkun Amazonin piknik, missä oli ilmaista ruokaa, juomista, hattaraa ja sun muita herkkuja Amazonissa työskenteleville ja niiden perheille. Sisällä stadionissa oli sairaan isoja pomppulinnoja lapsille ja kaikkia muita juttuja lapsille. Stadionin kentällä oli erilaisia urheilu aktiviteettejä, kaikki liittyen tietenkin amerikkalaiseen jalkapalloon, koska Seattle Seahawks. Sai potkia ja heitellä palloa, sai juosta kilpaa, sai harjotella taklauksia jne.. kaikkee mahollista! 

Kun lähdettiin piknikiltä, kävästiin kotona ja lähdettiin paikalliselle golf-clubin uima-altaalle! Mä en itse viittiny uida, koska en halua et tää flunssa pahenee. Haluun vaan olla terve. Oltiin altaalla noin 3 tuntia ja syötiin dinneri myös siellä. Pojat polski ittensä väsyksiin, ainakin melkein.. 

Nyt pötkötän omalla sängyllä koska oon aivan tajuttoman väsyny tästä päivästä.. Ja koska oon kipeä. Jatkan pötköttelyä ja postailen myöhemmin lisää kunhan tässä nyt ehtii vähän edes kotiutua! 

It's time to leave now!

Koko viimeisen viikon aikana on ollu hirveen paljon muistettavaa, ostettavaa ja tehtävää. Oon osakseni ollu niin väsyksissä kaikesta mitä pitää muistaa hommata mukaan että nää viimiset 2 päivää on ollu yhtä sirkusta kotona. "Osta sitä ja osta tätä, muista se, muista tämä". Ja koska  tämä lähtöhän ei vois muutenkin olla jo stressaavaa, nii tietenkin korvapeikko haluu kiusata ja piinata mua tärykalvontulehduksella. Kieltämättä hiukan pelottaa mennä lentokoneeseen, mut on mul sentään tärykalvoa puuduttavia ja rauhottavia korvatippoja koneeseen mukaan. Et toivottavast ne edes auttaa jotenkin. 

Justiinsa lähettii ajelee Haminast Helsinki-Vantaan lentokentälle ja pakko myöntää et hyppäys tuntemattomaan pelottaa ja jännittää samaan aikaan. Ja se ajatus ikävän ja kyyneleiden määrästä lentokentällä, kun sanon heipat tärkeimmille ihmisille, niille jotka on aina ollu siinä kun on niitä tarvinnut, oikeena hetkenä. Mut tiedän sen, että oon aina tervetullut kotiin ja että mulla on täällä korvaamattomia ihmisiä. Ja onneks saan myös yhden tai jopa kaksi niistä moikkaamaan mua sinne jenkkeihin sitten myöhemmin! 

Kirjottelen lisää jos ja kun saavun New Yorkiin ja saan toimivan nettiyhteyden! 

All of me

Who am I?

    Jenna, 18- vuotias tyttö Haminasta, Etelä- Suomesta. Mulla on myös perhe, johon kuuluu maailman parhaat vanhemmat ja pikkuveli Niko. Oon asunnu Haminas koko elämäni ja käynyt myös kaikki koulut täällä, mukaan lukien lukion. Nyt kun miettii, että vasta meni lukioon ja nyt viime keväänä pääsi ylioppilaaksi.. Aika menee hurjan nopeasti, mihin se oikeen katoaa?

Why I want to be an Au Pair? 

    Mä tosiaan mietin tosi kauan mitä haluan lukion jälkeen tehdä. Mulla ei ollut minkäänlaista hajua mitä elämältäni haluan, missä haluun työskennellä, minne haluan muuttaa opiskelemaan. Ajatus kaikista edellämainituista ahdisti. Halusin kokea jotain uutta, ihmeellistä. Halusin oppia sujuvan englanninkielen, niinkuin se olisi toinen äidinkieleni. 

How did all this happened?
     Eksyin Cultural Caren nettisivuille oikeastaan vahingossa ja muutaman päivän silmäilin CC:n nettisivuja ja lueskelin tietoa siitä, mitä Au Pairin arkeen kuuluu ja mitä Au Pairilta vaaditaan. Päätin osallistua ohjelmaan ja annoin yhteystietoni CC:lle.    

Olin hakemassa pikkuveljeäni koulusta, kun CC:n työntekijä soitti minulle ja kyseli että olisinko vielä kiinnostunut lähtemään Au Pairiksi ja pyysi minua varaamaan ajan infotilaisuuteen ja haastatteluun. Olin innoissani. Menin kotiin ja varasin samantien ajan infotilaisuuteen ja haastatteluun, joka pidettiin Helsingissä. Sain sähköpostiini myös hakemuksen, jota pystyin täyttämään aina silloin tällöin, koska se hakemus oli hyvin hyvin työläs täyttää. Multa tais mennä siihen noin 2-3 viikkoa, että sain siitä sellaisen kuin halusin. Sitten oli vielä väsättävä Au Pair- video. Onneks mun paras kaveri on hyvä kuvaamaan ja osaa sellaset hommat hyvin, joten sain parhaan mahdollisen avun. Kun video oli valmis niin lähetin hakemukseni CC:lle ja ne varmisti kaikki lastenhoito- ja persoonallisuussuositukset. Ohjelmaan hyväksyminen oli suuri helpotus. 

    Hyväksymisen jälkeen minulle tehtiin internet tili, josta sain sähköpostiin ilmoituksen kun olin matchattyna perheeseen. Internet tilin kautta pääsin lukemaan perheen hakemuksen. Sain noin 4-5 matchia ennenkuin löysin nykyisen perheeni. Ensimmäisen matchin odotus oli tuskaa. Mietin kauan, että onko minussa jotain vikaa, kun kukaan perhe ei ole minusta kiinnostunut. Mutta pitkän odotuksen, ja muutamien matchien jälkeen, minulla on vihdoin tuleva isäntäperhe! 

    Perheen varmistuksen jälkeen alkoi paperisota. Rikosrekisteriote, kansainvälinen ajokortti ja viisumi. Minulla oli viisumihaastattelu Helsingissä 16.7.2014 ja sain eilen viisumini postissa. Noista kolmesta eniten aikaa ja vaivaa vaatii viisumihakemus. Rikosrekisteriote tilataan internetistä ja kansainvälistä ajokorttia anotaan hakemuksella. Olen onnellinen että kaikki tarvittavat asiat on nyt hoidettu, ja voin keskittyä viimeisiin viikkoihin täällä Suomessa. Ai niin, mulla on enää 13 päivää jäljellä! 

My location and Hostfamily

   Tulen asumaan vuoden Washingtonin osavaltiossa, 20-30 minuutin ajomatkan päässä Seattlen keskustasta.

Perheeseeni kuuluu hostvanhemmat ja 5-vuotiaat kaksospojat, joten tekemistä tulee riittämään vuodeksi varmaan ihan tarpeeksi! Hostpojat harrastavat tosi paljon kaikkea ja ovat kokoajan liikkeessä joten ei tule tylsä vuosi. En malta odottaa lähtöä!

Postailen myöhemmin lisää ja kuvitan blogiani hiukan enemmän!